Kunnan perustehtävä on pitää huolta
kuntalaisistaan. Usein asetetaan eri ikäiset kuntalaiset vastakkain,
pitääkö huolehtia lapsista vai vanhuksista, terveistä vai jo
sairastuneista, työssäkäyvistä vai työn ulkopuolelle jätetyistä.
Tässä vastakkainasettelussa on
mielestäni perustava virhe. Kunnan on palveltava kaikkia asukkaitaan
tasapuolisesti. Osalla kuntalaisista menee toisia paremmin ja he
varsin mielellään monissa tapauksissa huolehtivat omista
asioistaan. Tähän on viime vuosina liitetty käsite huoltosuhde,
kuinka monta huollettavaa jokaisen työssäkäyvän kontolla on.
Nähdään uhkakuvia siitä, miten tämä suhde pomppaa pilviin
tulevina vuosina.
Lapsia ja nuoria työn ulkopuolella
meillä ei tulevinakaan vuosina tunnu olevan liikaa, mutta entä ne
vanhukset. Terveydenhoidon parantuessa ihmisten elinikä on kasvanut
ja voi sanoa, että suomalaiset elävät vanhemmiksi kuin koskaan.
Olen seurannut omien sukulaisteni vanhenemista ja voin todeta, että
he elävät täysipainoista elämää siinä iässä, jossa kaikki
isovanhempani jo olivat kuolleet.
Toisaalta he ovat tottuneet tulemaan
toimeen vähäisillä tuloilla. Joukossamme elää suuri joukko
vanhoja maatilan emäntiä ja heidän eläkkeensä on lähes
pelkästään kansaneläke. Olen pitkään ihmetellyt, miten he
tulevat toimeen ja olisivat valmiita vielä pienistä tuloistaan
antamaan lapsenlapsilleen pientä taskurahaa aina heidät
tavatessaan. Voisin epäillä, että minun ikäpolveni ihmisillä
olisi vaikeuksia tulla toimeen niillä tuloilla.
Nämä ihmiset tekivät kuitenkin
pitkän työuran, eivät palkkatyössä, mutta kotona. Vanhimmat
heistä olivat töissä jo miesten ollessa sodassa ja tekivät
silloin miestenkin työt, vähintään yhtä hyvin kuin hekin. Sen
jälkeen Suomi on rakennettu nykyiseksi vauraaksi valtioksi ja miten
heitä tänään kohtelemme.
Heistä on tullut huollettavia,
jonkinlaisia yhteiskunnan rasitteita. Heidän hoitonsa on aina liian
kallista. Tässä tilanteessa halutaan kilpailuttaa heidän hoitoaan,
kuten monta muutakin asiaa kunnissa.
Puhutaan suoraan vanhoilla kunnon
nimillä. Heistä on tullut kunnan elättejä ja heistä käydään
huutolaiskauppaa. Kuka halvimmalla suostuu ”hoitamaan” heitä.
Enää huutolaiskaupassa ei myynnin kohteen tarvitse olla läsnä,
vaan virkamiehet tekevät kaupat tukkukauppana isoissa erissä.
Kaupan voittavat aina halvimmat, eivät parhaat hoitajat.
Olisiko aika tarkastella kunnan
tehtäviä uudella tavalla ja antaa vanhoille ihmisille se
kunnioitus, mitä he ansaitsevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti