Kenen on vastuu

Viime aikoina on kesusteltu julkisuudessa paljon nuorten syrjäytymisestä ja sen torjumiseksi on tehty erilaisia ohjelmia ja tavoitteena on saada jokaiselle peruskoulunsa päättävälle nuorelle opiskelupaikka toisen asteen oppilaitoksissa.

Tämä tavoite on hyvä, jos se toimisi. Peruskoulun yhdeksännellä luokalla kaikki oppilaat yleensä hakevat yhteishaussa joko ammattikouluun tai lukioon. Opot tekevät vielä kesällä paljon työtä sen eteen, että ensimmäisessä haussa ilman opiskelupaikkaa jääneet saavat sitten kakkoshaussa jonkin opiskelupaikan. Tähän asti kaikki sujuu ja lähettävän koulun tilastossa lähes kaikki ovat päässeet jatkoon.

Tänä syksynä törmäsin ammattikoulun puolella erikoiseen ongelmaan. Monissa ammattikouluissa on käynyt niin, että opiskelijat ovat vahvistaneet ottavansa paikan vastaan ja ammattikoulussa opetusalat ovat olleet täyteen miehitettyjä ennen haun toista kierrosta. Kun koulu on elokuussa alkanut, eivät kaikki opiskelupaikkansa vahvistaneet ole lainkaan ilmestyneet opiskelemaan. Kyse ei suinkaan ole yksittäistapauksista, Luksian osalta tämä koskee lähes 10 % aloituspaikoista ja joissain oppilaitoksissa luku on vielä paljon suurempi.

Näiden nuorten osalta kotikunnan tilastoissa on tieto, että he ovat opiskelemassa jossain oppilaitoksessa. Todellisuudessa he saattavat olla opiskelemassa jossain muualla tai pahimmassa tapauksessa vaeltelevat kaupungin kaduilla. Kunnissa toimii etsivä nuorisotyö, jonka tehtäviin kuuluu syrjätymisvaarassa olevien nuorien ohjaaminen joko opiskelemaan tai työhön. Miten tämä tehtävä hoituukaan tilanteessa, jossa kukaan ei tiedä, että nuori ei opiskelekaan missään.

Kenen sitten pitäisi toimia? Tässä tilanteessa tarvittaisiin etsivän nuorisotyön ja eri oppilaitosten paljon tiiviimpää yhteistyötä, jonka esteeksi ei saa tulla nuoren tietosuoja. Heti kun nuori jättää tulematta opiskelupaikkaansa tai poissaolojen määrä kasvaa, olisi tiedon tultava nuoren kotikuntaan. Mitä kauemmin kestää tiedon saanti, sitä pahemmaksi tilanne nuoren omalla kohdalla muuttuu. Etsivä nuorisotyö tekee hyvää työtä, mutta se ei voi toimia, ellei se tiedä ongelman olemassaolosta.

Lopuksi voisin vielä esittää pohdittavaksi vanhempien vastuun. Miksi vanhemmat eivät huolehdi sen vertaa lastensa asioista, että he ainakin ilmoittaisivat oppilaitokseen, elleivät saa lastaan lähtemään kouluun.