Lueskelin viime viikonloppuna karkkilalaisten kunnallisvaaliehdokkaiden kirjoituksia ja lupauksia. Niissä kiinnitti huomiotani useimpien ilmotus ajaa omien äänestäjiensä asiaa valtuustossa. Tämä jäi suorastaan vaivaamaan itseäni ja aloin miettiä sitä.
Olen ollut ehdokkaana muutaman kerran ja kahdella viimeisellä kerralla mennyt jopa läpi. En kuitenkaan tiedä, ketkä minua ovat äänestäneet. Suomessa on vaalisalaisuus. Vaikka joku tulisi vaalien jälkeen kertomaan, että hän äänesti minua, en siitäkään voi olla varma, kiitos tämän salaisuuden.
Miten sitten voisin ajaa näiden henkilöiden suoranaista etua, jos en edes tunne heitä? Toisaalta koen tällaisen ajatuksen jopa vääränä. Minusta meitä ei valita valtuustoon ajamaan jonkun pienen ryhmän, keskimäärin alle sadan äänestäjän asiaa, vaan edesauttamaan Karkkilan kaikkien asukkaiden hyvinvointia. Tässä minun täytyy ylittää myös se kynnys, että ajattelisin vain kuvitteellisia omia äänestäjiäni.
Mistä sitten voisin tietää ehdottomasti, mikä on kaupunkilaisten parhaaksi? Siinä kuvaan tulevat tiedot kaupungin asioista ja taloudesta sekä ehdottomasti omat kokemukset kaupunkilaisena. Lisävaikutteen antaa tietysti oma aatemaailma, jota koen myös järkeni ohjaavan.
Näin ollen toimin sen puolesta, että kaupunki olisi hyvä paikka elää kaikenikäisille. Lapset ja nuoret saisivat hyvää hoitoa ja hyvää kasvatusta. Perheillä olisi hyvä elää Karkkilassa ja ongelmatilanteissa niihin saisi nopeasti apua. Koulutuspalveluiden on oltava laadukkaita ja koulujen on saatava riittävät resurssit. Kaikilla on oltava myös mahdollisuus harrastaa. Näillä toimentpiteillä voimme ehkäistä syrjäytymistä ja siten säästämme perusturvan menoissa.
Aikuisten terveydenhoidon ja harrastusmahdollisuuksien on oltava yhtä lailla kunnossa. Kirjaston täytyy toimia tehokkaasti ja työväenopiston on kyettävä tarjoamaan harrastusmahdollisuuksia. Liikuntatiloja tulee olla riittävästi ja niiden tulee olla kunnossa.
Kun ikää kertyy riittävästi eli lähestyy vanhuus, on ikääntyvien asioista pidettävä huolta. Jokaisella karkkilalaisella vanhuksella tulee olla mahdollisuus hyvään vanhuuteen kotipaikkakunnallaan. Tämä edellyttää riittäviä käyttäjille edullisia vanhuspalveluja ja erikoistunutta terveydenhoitoa. Tietysti hekin tarvitsevat ennaltaehkäisevää toimintaa, siinä voivat tarvittaessa avustaa liikunta- ja muut järjestöt.
Kaupungin tiloista huolehtiminen on tärkeää, koska niin voimme taata hyvät palvelut myös jatkossa.
Pitääkö tämä kaikki tuottaa omana palveluna vai ostaa ulkopuolisilta? Tässä astuu varmasti kuvaan oma aatemaailmani. Minusta kunnan omana työnä tuotetut palvelut ovat parhaita ja pitemmän päälle edullisempia. Tällöin tiedämme myös, ettei voittoa vedetä työntekijän selkänahasta repimällä. Olen kokenut yksityistämisen myös kaupungin työntekijänä. Kun aikoinaan yksityistettiin siivous, romahti myös siivoustyön laatu. Kaupungin omat siivoojat jäivät silloin työttömiksi, koska kilpailutuksen voittanut yritys ei halunnut heitä liian iäkkäinä omille palkkalistoilleen. Myöhemmin kilpailutusten jälkeen olemme nähneet koululla lukuisia siivousyrittäjiä, usein työntekijät ovat säilyneet ja vain vaihtaneet työnantajaa. Joka kerta kuitenkin heidän työehtonsa ovat heikentyneet. Kaipaan edelleen näitä vanhoja kivoja siivoojia, joiden kanssa kasvatimme yhdessä nuoria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti